Mulla taas vähän jäänyt kirjottaminen. Niin paljon kaikkee tässä ollut ja tulee vielä olemaan että huhh.. Ja niistä vähän enemmän tässä;
Tosiaan asuntoa etsiessä on aikaa mennyt ja kyllästyin aivan totaalisesti noihin isoihin asuntofirmoihin että jätin ne ja hommasin asunnon yksityiseltä erään yksityisen asunnonvälittäjän kautta.
Mullahan on siis yli puoli vuotta ollut hakemukset SATO:ssa, VVO:lla, VTS:llä, OVV:llä, TVA:alla ja ties missä.
Luvataan lähes jokaisessa että "joo otamme yhteyttä heti kun sopiva asunto löytyy sinulle."
En ollut laittanut hakukriteereihin muuta kun että asunnon on oltava kaksio ja kolmio (45-100 neliötä) ja parveke täytyy löytyä, vuokra max. 700. Melko yksinkertaista siis, ei mitään sen erikoisempia että täytyy olla esim. sauna tai asunto kelpaa vain tietystä kerroksesta tai muuta..
Kuiteskaan mistään näistä paikoista ei asuntoa tarjottu missään vaiheessa vaikka olin aktiivisesti yhteyksissä hakemuksen jätön jälkeen näihin paikkoihin myös puhelimitse ja sähköpostitse. Sekä enitenhän se ärsytti että näin satojen asuntojen vilahtavan mun ohitseni kun seurailin näiden firmojen sivuja. Satoja asuntoja jotka sopivat mun laittamiin hakukriteereihin mutta ei, kukaan ei ota mitään yhteyttä..
Tällä hetkellähän olen siis vielä seuraavat pari viikkoa VTS (Tampereen vuokratalosäätiö) asiakas/asukas, onneksi en sen kauempaa.
Tässä nykyisessä asunnossa on makuuhuoneessa rakennusvirhe jonka vuoksi sinne jäätyy talvella (en muista oonko kirjottanut tästä jo jotain?). Tää on huonolla sijainnilla sekä vuokra alkaa käydä liian suureksi sillä se olisi noussut entisestään nyt 1.3.2015.
Olen kertonut VTS:lle makkarista mutta eivät tee asialle mitään eikä niitä kiinnosta se että olen saamassa pienen lapsen jonka kanssa en voisi tuolla makuuhuoneessa talvella viettää hetkeäkään aikaa.
Noh, mutta loppu hyvin kaikki hyvin..
Eräs tuttava onneksi vihjasi eräästä asunnonväittäjästä jonka kautta kuulema varmasti saisin asunnon. Otin häneen yhteyttä eikä mennyt kuin muutama päivä niin oli jo varma asunto tiedossa meille.
Todella hyvältä paikkaa, vähän päälle kilometri Tampereen ydinkeskustaan, bussit kulkee talon edestä, päiväkoti lähellä, k-kauppa talon vastapäätä, pankki, kioskit, autokoulu ja pitseriat lähellä. Prisma aivan kävelymatkan päässä (kuten keskustakin mistä löytyy kaikki mahdoliset liikkeet mitä ihminen vaan voi tarvita) :D
Vuokrakaan ei paha. Ainoa ongelma että asunto on vähän pikkuruinen, kaksio 53,5neliötä mutta me mahdutaan siihen varmasti hyvin vauvan kanssa ensimmäiset pari vuotta.
Sen jälkeen onkin sitten aika hankkia ns. "lopullinen" asunto jonne sitten jäädään vaikka kymmeneksi-kahdeksikymmeneksi vuotta asustelemaan. Eli joku kolmio tai neliö, rivitalo- tai omakotitalo. :)
Mua stressas nää muutto asiat ihan älyttömän paljon kun mietin että entä jos ei saadakaan asuntoa ennen kun lapsi syntyy. Olisi sitten joutunut tekemään muuton pienen vauvan kanssa aivan uuteen paikkaan. On tosi hyvä että muutto onnistuu jo nyt niin pääsee tutustumaan paikkaan itse niin osaa sitten myös kulkea siellä kun vaavi syntyy.
Tampereellahan on siis kymmeniä alueita mitä en vielä tunne laisinkaan ja tämä minne muutetaan, on yksi niistä. Ja mua siis ei haittaa se yhtään, päinvastoin on ihanaa että on uusia paikkoja mihin saa rauhassa tutustua ja tää kaupunki voi yllättää aina. <3
Mitäs muuta tänne kuuluu..?
Autokoulusta niin, joo.. Tosiaan mullahan on ajokortti ollut aikoinaan kun täytin 18v, eli 5 ja puoli vuotta sitten. Isäni maksoi mulle sen ja olen siitä vieläkin erittäin kiitollinen vaikken sillon nuorempana osannutkaan olla. Kortti ei kerennyt olla kun alle kuukauden mulla kun ajoin törkeän rattijuopumuksen ja menetin siis korttini.
En ole hommannut sitä takaisin vielä koska välillä mennyt tämä elämä vähän niin ja näin etten olisi ajokortilla tehnyt yhtään mitään.
Yritin vajaa vuosi sitten hankkia ajokorttia takaisin ja lähdin yksityiseltä lääkäriltä hakemaan lääkärintodistusta ajokorttia varten koska tunsin olevani valmis mutta lääkäri kirjoittikin sellaiset paperit että ajokortin hommaaminen jäi sitten siihen.
Nyt lähdin uudestaan asiaa hoitamaan sain lääkäriltä erittäin hyvät paperit ja lisämaininnan motivoituneesta asenteesta ja veinkin tuossa parisen viikkoa sitten ajokorttihakemuksen lääkärintodistuksen kanssa poliisiasemalle ja nyt odotan ajolupaa.
Ajokieltohan multa on loppunut jo vuosia sitten joten sen suhteen ei pitäisi olla mitään ongelmaa! Parin viikon sisään pitäisi päätös tulla.
Kävin Tampereen Kissanmaan autokoululla kyselemässä ja selvittämässä asioita että miten tässä nyt edetään jotta saan ajokortin takaisin.
Kuulemma kun olen poliiseilta saanut ajoluvan niin seuraavaksi voin varata teoriakokeeseen ajan, ja olenkin siihen jo jonkin verran lukenut sillä sain ilmaiseksi kirjan autokoulusta lainaan.
Sen jälkeen kun olen läpäissyt teoriakokeen, varataan aika inssiin jota ennen otan sen verran ajotunteja kun koen tarvitsevani. Tosiaan siitähän on aikaa kun olen viimeksi autolla ajanut joten veikkaan että tulen ottamaan ainakin sen 2-4 ajotuntia.
Helpottaishan se aivan huomattavasti vauvan kanssa liikkumista ja kun mun vanhemmat ja sisarukset asuu Pohjois-Karjalassa niin pääsis niitäkin moikkaamaan kun olis auto millä vois liikkua. Ei oikeen pienen lapsen kanssa huvita liikkua monen tunnin juna-tai bussimatkoja.
Muttei siitä asiasta sen enempää.. Jään odottelemaan iloista postia poliisilaitokselta, ainakin toivon mukaan. :)
Meidän ns. perhe-asioissa tapahtuu nyt myös muutoksia, tarkotan siis näiden karvasten lasten kohdalla.
Meillähän on siis tällä hetkellä 4 kissaa, pian enää 3.
Yksi meidän kissoista, Joronen (kuvassa), asusteli kaverieni luona viime vuonna kunnes kesällä kissa pääsi heiltä karkaamaan/tippumaan parvekkeelta pari kertaa.
Ensimmäisellä kertaa kissa löytyi samantien takaisin kun joku venäläinen mies oli naapurissa nähnyt kun kissa tippuu parvekkeelta ja toi sen takaisin, toisella kertaa kissaa ei enää löydetty.
Olin jo varma että kissa on kuollut koska tottunut elämään sisällä lähes koko elämänsä eikä siis mun käsitykseni mukaan osannut metsästää.
Oli kuitenkin kesä, meni 3kk ja luin facebookissa 03 vaihdetaan/annetaan-ryhmää ja näin ilmotuksen että Tampereen Hervannassa nähty oranssi kissa.
Vastasin heti siihen ilmotukseen että voiskohan olla meidän Joronen joka ollut karkuteillä jo todella kauan. Muutama muukin tarjosi oman kissansa kuvaa siihen mutta ainoa joka kuulema näytti samalta niin oli Joronen.
Siitä sit alkoi suuri etsintäoperaatio ja en edes tiedä ketä kaikkia siinä oli oikein avustamassa mutta kissaa jahdattiin joitan viikkoja ja vihdoin päivää ennen lumien tuloa Joronen saatiin kiinni loukulla!
Siinäkin kerkesi tapahtua vaikka mitä traagista, meidän ensimmäinen loukku rikottiin täysin hajalle ja Joronen oli jo ollut siellä, kun joku oli vapauttanut sen.
Jouduin sen loukun sitten korvaamaan sille loukun lainaajalle ja vaivuin epätoivoon ettei sitä kissaa enää ikinä saada takaisin, että ei se varmasti loukkuun mene kun on jo kerran jäänyt sinne kiinni ja päästety pois, mutta sitten saatiin Kisu ry:ltä uudet loukut lainaan joilla kissa saatiin kiinni uudestaan ja tällä kertaa kotiin asti.
Itse en päässyt osallistumaan kovinkaan paljoa tähän kissan kiinniottoon sillä asun täysin toisella puolen Tamperetta mutta tämä nainen (Jenna ;)) kehen netissä tutustuin ja joka oli tämän ilmotuksen sinne laittanut niin auttoi erittäin paljon ja vahti loukkua, vaihtoi sinne ruoat yms.. Itse avustin lähinnä ostamalla ruokaa ja kävin pari kertaa paikan päällä.
Tosiaan tän kissan kiinnisaamisen jälkeen otin kissan takaisin omalle asunnolleni ja täällä se on nyt noin 5kk meidän kanssa ollut.
Jorosella on kuitenkin erittäin pahoja sopeutumis ongelmia takaisin sisäkissaksi enää ja se edelleen, päivittäin huutaa/maukuu erittäin kovaäänisesti kulkien pitkin seiniä sekä se purkaa turhautumistaan hyökkäämällä päivittäin meidän pienimmän kissan Maisan kimppuun.
Olen sitä pitkään yrittänyt tänne sopeuttaa mutta tuloksetta..
Pyysin sitten jälleen Jennalta apua joka sai apua Kisu ry:ltä ja saatiin Joroselle aivan ihana uusi koti hommattua.
Se pääsee maalle vanhan kissarakkaan papparaisen ainoaksi kissaksi ja tulee saamaan varmasti paljon huomiota sekä pääsee ulkoilemaan vapaasti kun on ensin tutustunut uuteen paikkaan.
Ylihuomenna Joronen tullaan hakemaan täältä ja se sirutetaan ja rokotetaan vielä ennen lähtöä.
Ikävä tulee mutta tää on ainoa oikea ratkasu meidän kaikkien kannalta.
Ei tarvitse enää sitten jatkossa muiden kissojen stressata, Jorosen stressata, tai meidän stressata.
En edes halua kuvitella mitä se elämä sitten olisi ollut kun vauva syntyy, tilanne olisi vaan pahentunut Jorosen osalta eikä varmaan vauvan nukuttamisesta olisi tullut koskaan mitään kun kissat vaan jatkuvaan tappelee.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.. tässäkin asiassa. :)
Ja tässä kuvassa meidän Max. <3
Vielä olisi tän muuton kanssa tekemistä. Muuttoautoa ei ole vielä varattu, pitäisi saada se ensimmäiselle päivälle eli 1.3. mutta taitaa olla aika ruuhkaa sinä päivänä noissa firmoissa.
Pitäisi saada myös vähän tavaraa myytyä pois tieltä jotta saa paremmin tilaa mm. pinnasängylle ja hoitopöydälle uuteen asuntoon.
Ainoa mitä ollaan saatu myytyä niin meidän pöytätiskikone. Onneksi meni kaupaksi sillä ei enää tehdä niin pienellä mitään ja siellä uudessa asunnossa on jo valmiina uusi iso astianpesukone ja myös pyykinpesukone.
Niin, pitäisi siis tää nykyinen pesukonen romukin jonnekin saada täältä roudattua.. :D
Työasioista sen verran että olen siis koittanut päästä tässä koko raskauden ajan johonkin hommiin, koulutuksiin tai vaikka työkkäriin kuntouttavalle pajalle mutta täällä on aivan älyttömät jonot näihin työllisyys palveluihin Tampereella.
Monta kuukautta jouduin jonottamaan ja odottamaan päätöksiä ja vastauksia ja toimittamaan lisäselvityksiä kunnes nyt vihdoin 4.2. pääsin aktivointisuunnitleman laatimiseen mukaan, joka nyt on vähän liian myöhäistä jo.
Sieltäkin ne sanovat samaa mitä muualta että mua ei oteta enää minnekään sillä jään kesäkuun alussa viimeistään äitiyslomalle niin mulle vaan ei ole paikkoja yhtään missään ja kun jonoakin on ja plaaplaa..
No selvittelin sitten ja kun valitin et pakko saada jotain mitä vaan tekemistä että en kestä enää kotona möllöttämistä niin mulle ehdotettiin sitten tällasta paikkaa kun Nuorten startti.
Sinnekin on jonoa muttei paljoa ja menin nyt sit itse sinne jonottamaan ja ensi kuussa saattaisi päästä sisään.
Ei mun mielestäni ihan oikea paikka mulle todellakaan mutta pääasia että saa jotain tekemistä näiksi pariksi kuukaudeksi.
Sinne siis ensi kuussa tutustumis jaksolle ja siitä sitten jatkuu.
Ja meistä minä olen sitten se joka jää lapsen kanssa kotiin niin tässä nyt ei muita työhommia tarvitse edes miettiä ainakaan 1,5vuoteen.
Haluan kyllä palata työelämään heti kun se vaan on mahdollista mutta siihen voi mennä aikaa. :/
Ystävänpäivähän tosiaan oli myös pari päivää sitten.. :)
Ajattelin sillon yllättää mun miehen ja leipoa ekaa kertaa elämässäni täytekakun ja ihan hyvää siitä tuli. Leikkasin sen sydämen muotoon ja laitoin sisälle banaanimössöä ja manzikkaa, ja vähän kermavaahtoa.. Kostutin mehulla. Päälle sitten kermavaahtoa ja mansikoita.
Olisin voinu ite ahmia vaikka koko kakun näissä makeanhimoissani mutta allergia tuli taas muistuttamaan olemassaolostaan ja kurkku alkoi kutista ja kirvellä kun söin noita mansikoita. :/ Siihen jäi sit mun kakun syöminen mutta ehkä ihan hyvä vaan, ei tartteis näitä kiloja niin hirveesti tullakaan.. :D Nyt rv 20+2 menossa ja 5kg tullut painoa lisää..
Niin ja ostin miehelle pikku lahjaksi myös Rakas-mukin, 2 isoa pätkis patukkaa ja ison Olvi-kaljan. Ne on sen lemppareita. :P
Huomenna meillä on vihdoinkin se rakenneultra eli pitäis selvitä kumpi tulossa. ;)
Niin ja erästä tv-sarjaa saattaa olla tuloillaan, ei tosin ole vielä varmaa koska mietin vielä että lähdetäänkö siihen vai ei, mut siitä ehkä sitten myöhemmin lisää.. :)
Ei kait tällä kertaa nyt muuta, ajattelin vähän käydä kuulumisia kirjottamassa.
Loppuun vielä yks juuri äsken otettu masu (ja naama) kuvat;
Muuttohommia siis tiedossa ainakin tämä seuraava kuukausi ja lastentarvikkeiden- ja vaatteiden hankintaa kun sukupuoli selviää ja pääsee shoppailemaan, jihuuuu!!
Moikka ja kirjottelen viimeistään tämän muuttohässäkän jälkeen taas sitten uudessa asunnossa mutta luultavasti jo aiemmin! :)
