Muuttohommia ja muuta elämää :)

Heipsan..

Mulla taas vähän jäänyt kirjottaminen. Niin paljon kaikkee tässä ollut ja tulee vielä olemaan että huhh.. Ja niistä vähän enemmän tässä;

Tosiaan asuntoa etsiessä on aikaa mennyt ja kyllästyin aivan totaalisesti noihin isoihin asuntofirmoihin että jätin ne ja hommasin asunnon yksityiseltä erään yksityisen asunnonvälittäjän kautta.
Mullahan on siis yli puoli vuotta ollut hakemukset SATO:ssa, VVO:lla, VTS:llä, OVV:llä, TVA:alla ja ties missä.
Luvataan lähes jokaisessa että "joo otamme yhteyttä heti kun sopiva asunto löytyy sinulle."
En ollut laittanut hakukriteereihin muuta kun että asunnon on oltava kaksio ja kolmio (45-100 neliötä) ja parveke täytyy löytyä, vuokra max. 700. Melko yksinkertaista siis, ei mitään sen erikoisempia että täytyy olla esim. sauna tai asunto kelpaa vain tietystä kerroksesta tai muuta..
Kuiteskaan mistään näistä paikoista ei asuntoa tarjottu missään vaiheessa vaikka olin aktiivisesti yhteyksissä hakemuksen jätön jälkeen näihin paikkoihin myös puhelimitse ja sähköpostitse. Sekä enitenhän se ärsytti että näin satojen asuntojen vilahtavan mun ohitseni kun seurailin näiden firmojen sivuja. Satoja asuntoja jotka sopivat mun laittamiin hakukriteereihin mutta ei, kukaan ei ota mitään yhteyttä..

Tällä hetkellähän olen siis vielä seuraavat pari viikkoa VTS (Tampereen vuokratalosäätiö) asiakas/asukas, onneksi en sen kauempaa.
Tässä nykyisessä asunnossa on makuuhuoneessa rakennusvirhe jonka vuoksi sinne jäätyy talvella (en muista oonko kirjottanut tästä jo jotain?). Tää on huonolla sijainnilla sekä vuokra alkaa käydä liian suureksi sillä se olisi noussut entisestään nyt 1.3.2015.
Olen kertonut VTS:lle makkarista mutta eivät tee asialle mitään eikä niitä kiinnosta se että olen saamassa pienen lapsen jonka kanssa en voisi tuolla makuuhuoneessa talvella viettää hetkeäkään aikaa.

Noh, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.. 








Eräs tuttava onneksi vihjasi eräästä asunnonväittäjästä jonka kautta kuulema varmasti saisin asunnon. Otin häneen yhteyttä eikä mennyt kuin muutama päivä niin oli jo varma asunto tiedossa meille.
Todella hyvältä paikkaa, vähän päälle kilometri Tampereen ydinkeskustaan, bussit kulkee talon edestä, päiväkoti lähellä, k-kauppa talon vastapäätä, pankki, kioskit, autokoulu ja pitseriat lähellä. Prisma aivan kävelymatkan päässä (kuten keskustakin mistä löytyy kaikki mahdoliset liikkeet mitä ihminen vaan voi tarvita) :D
Vuokrakaan ei paha. Ainoa ongelma että asunto on vähän pikkuruinen, kaksio 53,5neliötä mutta me mahdutaan siihen varmasti hyvin vauvan kanssa ensimmäiset pari vuotta.
Sen jälkeen onkin sitten aika hankkia ns. "lopullinen" asunto jonne sitten jäädään vaikka kymmeneksi-kahdeksikymmeneksi vuotta asustelemaan. Eli joku kolmio tai neliö, rivitalo- tai omakotitalo. :)

Mua stressas nää muutto asiat ihan älyttömän paljon kun mietin että entä jos ei saadakaan asuntoa ennen kun lapsi syntyy. Olisi sitten joutunut tekemään muuton pienen vauvan kanssa aivan uuteen paikkaan. On tosi hyvä että muutto onnistuu jo nyt niin pääsee tutustumaan paikkaan itse niin osaa sitten myös kulkea siellä kun vaavi syntyy.
Tampereellahan on siis kymmeniä alueita mitä en vielä tunne laisinkaan ja tämä minne muutetaan, on yksi niistä. Ja mua siis ei haittaa se yhtään, päinvastoin on ihanaa että on uusia paikkoja mihin saa rauhassa tutustua ja tää kaupunki voi yllättää aina. <3

Mitäs muuta tänne kuuluu..?

Noh tässä on niin paljon kerennyt kaikkea taas tapahtua etten tiedä mistä kirjottaisin. xD

Autokoulusta niin, joo.. Tosiaan mullahan on ajokortti ollut aikoinaan kun täytin 18v, eli 5 ja puoli vuotta sitten. Isäni maksoi mulle sen ja olen siitä vieläkin erittäin kiitollinen vaikken sillon nuorempana osannutkaan olla. Kortti ei kerennyt olla kun alle kuukauden mulla kun ajoin törkeän rattijuopumuksen ja menetin siis korttini.
En ole hommannut sitä takaisin vielä koska välillä mennyt tämä elämä vähän niin ja näin etten olisi ajokortilla tehnyt yhtään mitään.

Yritin vajaa vuosi sitten hankkia ajokorttia takaisin ja lähdin yksityiseltä lääkäriltä hakemaan lääkärintodistusta ajokorttia varten koska tunsin olevani valmis mutta lääkäri kirjoittikin sellaiset paperit että ajokortin hommaaminen jäi sitten siihen.

Nyt lähdin uudestaan asiaa hoitamaan sain lääkäriltä erittäin hyvät paperit ja lisämaininnan motivoituneesta asenteesta ja veinkin tuossa parisen viikkoa sitten ajokorttihakemuksen lääkärintodistuksen kanssa poliisiasemalle ja nyt odotan ajolupaa. 

Ajokieltohan multa on loppunut jo vuosia sitten joten sen suhteen ei pitäisi olla mitään ongelmaa! Parin viikon sisään pitäisi päätös tulla.
Kävin Tampereen Kissanmaan autokoululla kyselemässä ja selvittämässä asioita että miten tässä nyt edetään jotta saan ajokortin takaisin.
Kuulemma kun olen poliiseilta saanut ajoluvan niin seuraavaksi voin varata teoriakokeeseen ajan, ja olenkin siihen jo jonkin verran lukenut sillä sain ilmaiseksi kirjan autokoulusta lainaan. 
Sen jälkeen kun olen läpäissyt teoriakokeen, varataan aika inssiin jota ennen otan sen verran ajotunteja kun koen tarvitsevani. Tosiaan siitähän on aikaa kun olen viimeksi autolla ajanut joten veikkaan että tulen ottamaan ainakin sen 2-4 ajotuntia.

Sitten inssi ja sen kun läpäisen niin kortti on mulla. Ja pysyy. :)

Helpottaishan se aivan huomattavasti vauvan kanssa liikkumista ja kun mun vanhemmat ja sisarukset asuu Pohjois-Karjalassa niin pääsis niitäkin moikkaamaan kun olis auto millä vois liikkua. Ei oikeen pienen lapsen kanssa huvita liikkua monen tunnin juna-tai bussimatkoja.

Muttei siitä asiasta sen enempää.. Jään odottelemaan iloista postia poliisilaitokselta, ainakin toivon mukaan. :)

Meidän ns. perhe-asioissa tapahtuu nyt myös muutoksia, tarkotan siis näiden karvasten lasten kohdalla.
Meillähän on siis tällä hetkellä 4 kissaa, pian enää 3.
Yksi meidän kissoista, Joronen (kuvassa), asusteli kaverieni luona viime vuonna kunnes kesällä kissa pääsi heiltä karkaamaan/tippumaan parvekkeelta pari kertaa.

Ensimmäisellä kertaa kissa löytyi samantien takaisin kun joku venäläinen mies oli naapurissa nähnyt kun kissa tippuu parvekkeelta ja toi sen takaisin, toisella kertaa kissaa ei enää löydetty.
Olin jo varma että kissa on kuollut koska tottunut elämään sisällä lähes koko elämänsä eikä siis mun käsitykseni mukaan osannut metsästää. 
Oli kuitenkin kesä, meni 3kk ja luin facebookissa 03 vaihdetaan/annetaan-ryhmää ja näin ilmotuksen että Tampereen Hervannassa nähty oranssi kissa.
Vastasin heti siihen ilmotukseen että voiskohan olla meidän Joronen joka ollut karkuteillä jo todella kauan. Muutama muukin tarjosi oman kissansa kuvaa siihen mutta ainoa joka kuulema näytti samalta niin oli Joronen.
Siitä sit alkoi suuri etsintäoperaatio ja en edes tiedä ketä kaikkia siinä oli oikein avustamassa mutta kissaa jahdattiin joitan viikkoja ja vihdoin päivää ennen lumien tuloa Joronen saatiin kiinni loukulla!
Siinäkin kerkesi tapahtua vaikka mitä traagista, meidän ensimmäinen loukku rikottiin täysin hajalle ja Joronen oli jo ollut siellä, kun joku oli vapauttanut sen.
Jouduin sen loukun sitten korvaamaan sille loukun lainaajalle ja vaivuin epätoivoon ettei sitä kissaa enää ikinä saada takaisin, että ei se varmasti loukkuun mene kun on jo kerran jäänyt sinne kiinni ja päästety pois, mutta sitten saatiin Kisu ry:ltä uudet loukut lainaan joilla kissa saatiin kiinni uudestaan ja tällä kertaa kotiin asti.

Itse en päässyt osallistumaan kovinkaan paljoa tähän kissan kiinniottoon sillä asun täysin toisella puolen Tamperetta mutta tämä nainen (Jenna ;)) kehen netissä tutustuin ja joka oli tämän ilmotuksen sinne laittanut niin auttoi erittäin paljon ja vahti loukkua, vaihtoi sinne ruoat yms.. Itse avustin lähinnä ostamalla ruokaa ja kävin pari kertaa paikan päällä.

Tosiaan tän kissan kiinnisaamisen jälkeen otin kissan takaisin omalle asunnolleni ja täällä se on nyt noin 5kk meidän kanssa ollut.

Jorosella on kuitenkin erittäin pahoja sopeutumis ongelmia takaisin sisäkissaksi enää ja se edelleen, päivittäin huutaa/maukuu erittäin kovaäänisesti kulkien pitkin seiniä sekä se purkaa turhautumistaan hyökkäämällä päivittäin meidän pienimmän kissan Maisan kimppuun.

Olen sitä pitkään yrittänyt tänne sopeuttaa mutta tuloksetta..

Pyysin sitten jälleen Jennalta apua joka sai apua Kisu ry:ltä ja saatiin Joroselle aivan ihana uusi koti hommattua. 
Se pääsee maalle vanhan kissarakkaan papparaisen ainoaksi kissaksi ja tulee saamaan varmasti paljon huomiota sekä pääsee ulkoilemaan vapaasti kun on ensin tutustunut uuteen paikkaan.
Ylihuomenna Joronen tullaan hakemaan täältä ja se sirutetaan ja rokotetaan vielä ennen lähtöä.
Ikävä tulee mutta tää on ainoa oikea ratkasu meidän kaikkien kannalta.
Ei tarvitse enää sitten jatkossa muiden kissojen stressata, Jorosen stressata, tai meidän stressata. 
En edes halua kuvitella mitä se elämä sitten olisi ollut kun vauva syntyy, tilanne olisi vaan pahentunut Jorosen osalta eikä varmaan vauvan nukuttamisesta olisi tullut koskaan mitään kun kissat vaan jatkuvaan tappelee.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.. tässäkin asiassa. :)

Ja tässä kuvassa meidän Max. <3








Vielä olisi tän muuton kanssa tekemistä. Muuttoautoa ei ole vielä varattu, pitäisi saada se ensimmäiselle päivälle eli 1.3. mutta taitaa olla aika ruuhkaa sinä päivänä noissa firmoissa.
Pitäisi saada myös vähän tavaraa myytyä pois tieltä jotta saa paremmin tilaa mm. pinnasängylle ja hoitopöydälle uuteen asuntoon.
Ainoa mitä ollaan saatu myytyä niin meidän pöytätiskikone. Onneksi meni kaupaksi sillä ei enää tehdä niin pienellä mitään ja siellä uudessa asunnossa on jo valmiina uusi iso astianpesukone ja myös pyykinpesukone.
Niin, pitäisi siis tää nykyinen pesukonen romukin jonnekin saada täältä roudattua.. :D

Työasioista sen verran että olen siis koittanut päästä tässä koko raskauden ajan johonkin hommiin, koulutuksiin tai vaikka työkkäriin kuntouttavalle pajalle mutta täällä on aivan älyttömät jonot näihin työllisyys palveluihin Tampereella.

Monta kuukautta jouduin jonottamaan ja odottamaan päätöksiä ja vastauksia ja toimittamaan lisäselvityksiä kunnes nyt vihdoin 4.2. pääsin aktivointisuunnitleman laatimiseen mukaan, joka nyt on vähän liian myöhäistä jo.

Sieltäkin ne sanovat samaa mitä muualta että mua ei oteta enää minnekään sillä jään kesäkuun alussa viimeistään äitiyslomalle niin mulle vaan ei ole paikkoja yhtään missään ja kun jonoakin on ja plaaplaa..

No selvittelin sitten ja kun valitin et pakko saada jotain mitä vaan tekemistä että en kestä enää kotona möllöttämistä niin mulle ehdotettiin sitten tällasta paikkaa kun Nuorten startti.

Sinnekin on jonoa muttei paljoa ja menin nyt sit itse sinne jonottamaan ja ensi kuussa saattaisi päästä sisään.
Ei mun mielestäni ihan oikea paikka mulle todellakaan mutta pääasia että saa jotain tekemistä näiksi pariksi kuukaudeksi.
Sinne siis ensi kuussa tutustumis jaksolle ja siitä sitten jatkuu.

Ja meistä minä olen sitten se joka jää lapsen kanssa kotiin niin tässä nyt ei muita työhommia tarvitse edes miettiä ainakaan 1,5vuoteen.
Haluan kyllä palata työelämään heti kun se vaan on mahdollista mutta siihen voi mennä aikaa. :/


Ystävänpäivähän tosiaan oli myös pari päivää sitten.. :)

Ajattelin sillon yllättää mun miehen ja leipoa ekaa kertaa elämässäni täytekakun ja ihan hyvää siitä tuli. Leikkasin sen sydämen muotoon ja laitoin sisälle banaanimössöä ja manzikkaa, ja vähän kermavaahtoa.. Kostutin mehulla. Päälle sitten kermavaahtoa ja mansikoita.



Olisin voinu ite ahmia vaikka koko kakun näissä makeanhimoissani mutta allergia tuli taas muistuttamaan olemassaolostaan ja kurkku alkoi kutista ja kirvellä kun söin noita mansikoita. :/ Siihen jäi sit mun kakun syöminen mutta ehkä ihan hyvä vaan, ei tartteis näitä kiloja niin hirveesti tullakaan.. :D Nyt rv 20+2 menossa ja 5kg tullut painoa lisää..
Niin ja ostin miehelle pikku lahjaksi myös Rakas-mukin, 2 isoa pätkis patukkaa ja ison Olvi-kaljan. Ne on sen lemppareita. :P

Huomenna meillä on vihdoinkin se rakenneultra eli pitäis selvitä kumpi tulossa. ;)

Niin ja erästä tv-sarjaa saattaa olla tuloillaan, ei tosin ole vielä varmaa koska mietin vielä että lähdetäänkö siihen vai ei, mut siitä ehkä sitten myöhemmin lisää.. :)

Ei kait tällä kertaa nyt muuta, ajattelin vähän käydä kuulumisia kirjottamassa.

Loppuun vielä yks juuri äsken otettu masu (ja naama) kuvat;

Muuttohommia siis tiedossa ainakin tämä seuraava kuukausi ja lastentarvikkeiden- ja vaatteiden hankintaa kun sukupuoli selviää ja pääsee shoppailemaan, jihuuuu!!

Moikka ja kirjottelen viimeistään tämän muuttohässäkän jälkeen taas sitten uudessa asunnossa mutta luultavasti jo aiemmin! :)

Uskonnoista asiaa.. Ja vähän muitakin kuulumisia :)

Nyt ollut jonkin aikaa vähän hiljaista kun ollut pientä häslinkiä ympärillä niin en ole saanut sopivaa aikaa järkättyä kirjoittamiselle.

Ja aina sitten yleensä väärillä hetkillä alkaa inspiraatiota tulla kirjotteluun eikä pääse sitä purkamaan..

Viimeksi kun tunnin istuin bussissa niin olisi ollut niin paljon asiaa blogiin mutta eipä siellä bussissa kirjoittaminen vielä onnistu ennen kun saa tohon tablettiin hommattua vähän lisävasrustusta. :D Toisen kerran heräsin aamu 5 taas ja asiaa ois ollut vaikka kuinka mutten viitsinyt nousta ja herättää muita näpyttelylläni.
Meillä majailee eräs kaveri joka jäi asunnottomaksi niin ollaan hänelle koitettu asuntoa etsiä ja olen myös itse koittanut saada meillekin uutta asuntoa sillä meillä on muutto edessä toiselle puolen Tamperetta, vähän päälle 20km päähän.
Meidän nykyinen asunto on kaksio 58neliötä, kokonsa puolesta hyvä mutta nykyisen asunnon sijainti on erittäin huono vähän kaikkeen nähden.. Kouluihin ja mieheni työpaikkaan esimerkiksi.
Olen halunnut täältä Tesomalta jo lähes vuoden pois niin ei vain jaksais enää kauaa odotella jotta pääsisi muuttohommiin.
Lisäksi tän asunnnon makuuhuone on rakennettu väärin ja lattian läpi puskee kylmää aivan liikaa talvisin.
Myös kaikki mun kaverit asuu toisella puolen Tamperetta Hervannassa ja sinne siis ois tarkotus itsekin suunnata. Erittäin hyvä paikka muutenkin lapsi perheille. :)

Oon myös hoitanut tässä työkkärin kanssa asioita, kiertänyt hommaamassa tarpeellisia tavaroita ja koittanut saada ajokortti asiaa eteenpäin jotta joskus sais kortin takaisin..
Hammas ja silmälääkäri-käynnit oon kanssa hoitanut ajan tasalle koska loppu raskaudessa ei saa kuulema enää hammaslääkärissä käydä joten käytävä nyt ja viimeisestä silmälääkäri käynnistä varmaan lähemmäs 10 vuotta aikaa niin piti sielläkin kävästä että tietää vähän millasia piilareita tilaa jatkossa.
Mullehan on siis silmälasit määrätty jo ala-asteella ja käytin niitä yläasteeseen asti ja sen jälkeen ei enää ole kiinnostanut laseja pistää silmille.
Nyt oon noin vuoden käyttänyt piilolinssejä, ne on ihan helppo ja nopea laittaa silmiin ja pois vaikka alkuun saattaa tuntua hankalalta.. :)
Ennen mulla oli oli näkö -1,75 ja nyt oli huonontunut pikkasen ja oli -2 ja lisäksi mulla on hajataittoa.
Näöntarkastukseen sai kaupanpäällisiksi silmälasit niin tietty otin sitten sellaset niin voi kotona ollessa niitä käyttää. Ulos kun mennään niin sit piilarit päähän taas :D Mulle kun ei vaan lasit sovi ollenkaan.

Mutta ei niistä sen enempää vaan asiaan.. :P

Eli ajattelin kirjottaa uskonnoista..

Tuli tuossa yks aamu vaan mieleen kun olin ilmoittautunut meditaatio-kurssille mutta selvisikin että se on kaikkea muuta kun mitä sen piti olla. Mutta siitä myöhemmin lisää..

Itsehän olen siis eronnut kirkosta jo heti täytettyäni 15vuotta eli suunnilleen vuonna 2006-2007, en tarkalleen muista.
En ole myöskään rippikoulua käynyt.
Itse uskon lähinnä tieteeseen ja siihen mitä näen itse. Uskon myös että ehkä joskus synnytään uutena tänne maapallolle, eri muodossa, esim kasvina, eläimenä, minä vain.. Tosin sama mieli/sielu ei enää meitä seuraa että ollaan sitten ihan uusia heeboja.. ;)

Mutta niin.. En siis näe mitään syytä miksi kuuluisin kirkkoon.
En usko Jumalaan, en Jeesukseen enkä muuhunkaan vastaavaan joten miksi maksaisin kirkollisveroa ja tukisin näin kirkkoa jonka palveluja en koskaan käytä taikka usko koko aatteeseen.
Mua ei se todellakaan haittaa jos joku muu kuuluu kirkkoon tai uskoo Jumalan, tehköön kukin mitä haluaa, se ei ole mun ongelmani. Esimerkiksi mieheni kuuluu kirkkoon.
Kunhan kukaan vaan ei mulle tule tyrkyttämään omia uskojaan väkisin..

En aio myöskään kastaa tulevaa lastamme sillä se on vastoin mun periaatteita. Mieheni tosin kuuluu kirkkoon yms niin saattaa hänen kanssaan tulla pieniä erimielisyyksiä asian suhteen.. :D
Mutta mun mielestä lapsi saa itse tultuaan oikeeseen ikään, päättää että haluaako kuulua kirkkoon tai mihin haluaa uskoa vai uskooko mihinkään. Ja sitten jos haluaa kuulua niin senkus menee ja kastaa itsensä kirkkoon tai ryhtyköön muslimiksi tai mitä vaan itse haluaa.
Mutta en halua että hänet kastetaan "Jumalan nimeen" heti syntymänsä jälkeen, nounou..
Meillä pidetään siis sitten nimiäiset. :)

Muistan kun olin pieni, ala-asteikäinen ja vanhempani ilmoittivat mut leirille, jonka piti olla ihan normaali lasten leiri. Kävin siis pienenä tosi paljon leireillä, joka kesä jossain. Yleensä niissä oli ihan mukavaa mutta leirille mentyäni huomasinkin että tämä leiri olikin vähän toisenlainen..
Siellä rukoiltiin ja lauleskeltiin Jeesus-lauluja ja illalla pimeän tullen meidät vietiin sellaseen piharakennukseen jossa meidän päälle langetettiin jotain ihmeen loitsuja (??) Jeesuksen nimissä ja tehtiin "kaatoja". Vieläkään ei ole selvinnyt että mitä ne oli ja mitä ne tarkotti..
Se tuntui hypnotisoinnilta, meidät laitettiin siis seisomaan jonkun miespuolisen henkilön eteen silmät kiinni, joka sitten loitsui kaikkea sekavia sanoja kunnes meidän kuulema "valtasi" joku ja kaaduimme maahan, selän takana oli aina varmistaja joka otti kiinni. En osaa tarkemmin selittää mutta tosi hämärää toimintaa..
Kun tulin leiriltä pois ja meidän vanhemmat kuuli tästä niin ne teki lehteen siitä jutun.
Mutta joo.. huonoja muistojahan tollasista vaan jää.
En tiedä liittyykö toi tapaus sitten osittain siihen miksi en halua tukea uskontoja.
Kyseessä oli siis kuitenkin joku helluntalaisten leiri jos oikein muistan..

Sitä vaan oon aina ihmetellyt että minkä takia alkaa tyrkyttää omaa uskontoaan muille ihmisille? Täällä Tampereellakin ties kuinka monet kerrat on kadulla tullut vastaan näitä Jeesuksen sanansaattajia jotka jakelee lappuja ympäriinsä vastaantuleville ihmisille missä lukee tyyliin "Jeesus pelastaa".. Joo eihän siinä jos se on jonkun mielestä mukavaa ajanvietettä, mutta miksi?
En määkään tuolla kadulla kulje ja pysäytä ihmisiä ja jaa lappuja että "www.eroakirkosta.fi niin voit vielä pelastua Jeesukselta".

Mun mielestä jokainen saa tehdä oman pääkoppansa kanssa ihan mitä ikinä vaan haluaa mutta miksi koittaa saada muita kääntymään?

Ja sitten siitä meditaatiosta.. Tosiaan niin.
Ilmoittauduin mukaan jokin aika sitten Sahaya Yoga-meditaatio kurssille jota mainostettiin netissä ilmaisena kurssina jonka aikana opit meditoimaan ja saat hyvää seuraa ja plaaplaa..
Tässä linkki kyseisen "meditaatio-kurssin" sivuille: http://www.jooga.org/joogakurssit/tampere/   .... vaikuttaa melko viattomalta, eikö?
Sen takia kurssi olisi ilmainen koska itseoivallus on kuulemma jokaisen oikeus ja siitä ei kuulu periä maksua.
Otin yhteyttä myös kurssien järjestäjiin ja kyselin lisää että mitä tarvitsee sitten mukaan yms ja kaikki vaikutti oikein mukavalta, kunnes sitten eräänä päivänä päätin googlettaa tuon Sahaya Yogan ja löysinkin heti varoituksia tästä ryhmästä Uskontojen uhrien tuki ry-sivustolta. Tässä linkki sinnekin http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/itamaiset/82-sahaja-yoga .
On niin paljon tekstiä etten viitti kaikke alkaa tänne kirjoittaa mitä tulla kerrotaan.
Mutta tiivistettynä siellä siis varoitetaan kyseisestä Sahaya yogasta, että alkuun kaikki vaikuttaa mukavalta/normaalilta kunnes oot siellä joitan kertoja käynyt niin sua yritetään käännyttää palvomaan tätä Shri Matajia joka on joku tämän Sahaya yogan opettaja.. Sut voidaan myös käännyttää ovelta ulos mikäli olet parisuhteessa ja varsinkin jos olet raskaana niin se on erittäin paha juttu.

Samalta istumalta päätin sit perua koko kurssin koska ei kiinnosta lähteä tuollaseen sekavaan toimintaan mukaan.

Muutenkin jotkut uskonnot vaikuttaa niin hämäriltä.. Missä uskontoryhmissä millonkin käy ilmi lasten hyväksikäyttö tapauksia, raiskauksia, kiristämistä, huijausta, petoksia..

Mun mielestä uskonnon tulisi olla hyvää mieltä tuova asia joka auttaa ihmistä elämässä eteenpäin eikä sen kuuluisi luoda pahaa oloa tai pelkoa eikä sitä kuuluisi tyrkyttää kenellekään väkisin.

Uskontojen takia on vuosituhannet sodittu ja aiheutunut miljoonia turhia kuolemia, miksi?
Mikä tekee uskonnosta niin vakavan asian että sen vuoksi tapetaan jatkuvasti ja tehdään muita pahuuksia? Sorretaan, tuhotaan ja ajetaan ihmisiä hulluiksi..

Mun mielestä se on hieno asia sillon jos se toimii oikein mutta usein näin ei ole.

Sahaya yoga meditaatiot siis jäi multa nyt välistä ja ilmoitin itseni ei-niin-epäilyttävältä vaikuttavaan harrastukseen mukaan, nimittäin äitiysjoogaan. :)
Sitä alan harrastaa nyt jatkossa aina keskiviikkosin. Lisäksi palasin takaisin kuntosali-harrastuksen pariin jotta saa vähän voimia taas kasaan kun tuli tuo ensimmäinen raskaus kolmannes lähinnä levättyä.

Nyt jään innolla odottelemaan rakenneultraa jossa selviää meidän vauvan sukupuoli mikäli hän vaan on halukas esittelemään haarojaan niin että saa selville :D Mutta toivotaan!!
Itse odotan ainakin innolla että pääsisi jo vaunu ostoksille ja vaateostoksille.
Edelleen uskon että poika on tulossa mutta se selviää sitten varmemmin 17.2..

Huomenna olis vielä kilpirauhaskokeet mutta uskon että niissä ei häikkää ole kun ei ennenkään ole ollut.

Tähän asti raskaus mennyt kyllä todella hyvin muutenkin.. <3 rv 17+2 tänään.

Työvoimatoimistoon myös aika 4.2. jolloin keskustellaan josko pääsisin työharjotteluun loppu raskauden ajaksi jonnekin, ja toivon kovasti että pääsisin sillä kaipaan edes jotain tekemistä näihin tylsiin arkipäiviin (ja kohtahan sitä tekemistä löytyykin kun meidän pikku pallero syntyy tähän maailmaan :D)
Eihän tässä olekaan kun kesästä asti jonotettu työkkäriin pääsyä. :)

Mutta ei mulla muuta nyt tällä kertaa, ens kerralla vähän enemmän kuulumisista ja kuvia, olen hiuksiakin tässä blondannut taas välissä kun oli liian musta olo niillä uusilla kampaajan värjäämillä hiuksilla.. :D

Byebye! <3

Teippipidennysten poistoa, uutta väriä sekä ripaus erotiikkaa.. ;)

Teen nyt tällaisen "pikku" postauksen mun hiuksista..
Viime viikonloppuna irrotin itse kotona pidennykseni pois ja eilen kävin kampaajalla hakemassa vähän uutta väriä hiuksiin.. :)

Mullahan on siis luonnostaan ylläriylläri maantienharmaat/vaaleanruskeat hiukset.
Joskus pienenä oli vaaleat mutta kun ekan kerran värjäsin niin sen jälkeen tullut tummempaa..

En ole elämäni aikana paljoa kampaajilla käynyt, koska mun äitini leikkasi nuorempana aina mun hiukset ja muuten leikkelin niitä sitten vanhempana itse.
Myös värjäykset on hoidettu aina kotosalla ja olenkin värinpoistolla blondannut hiuksiani noin 10 vuoden ajan.. Ja en suosittele kellekään!! Ihme että mulla on vielä hiukset päässä.
Kerran erehdyin käymään 13vuotiaana mutta kampaaja leikkas hiukset niin päin v****a että sain traumat ja pidin 10 vuoden tauon kampaajalla käynnissä hahaha.. :D
Mutta niistä peloista on jo siis päästy pikkuhiljaa siis ylitte..

Olen aina ihaillut pitkiä vaaleita hiuksia ja koska omat ovat hitaat kasvamaan niin päädyin hommaamaan itselleni teippipidennykset 7.7.2014 (piti ihan facebookista tarkistaa pvm.. en ois muuten muistanut ollenkaan :D)
Teippipidennyksiin päädyin sillä ne ovat varmaankin hellävaraisin vaihtoehto kaikista hiustenpidennyksistä kun vertailin muihin ja otin asioista ja hoidoista muutenkin selvää.
Niitä huollatin parin kuukauden välein kampaajalla ja ovat pysyneet ihan hyvinä.
Jonkin aikaahan niihin meni totutellessa kun ei saa hiusta pestä läheskään joka päivä eikä saa juuresta/päänahasta pestä ja hangata niinkun normaalisti on tottunut koko ikänsä tekemään.

Tässä kuva pidennyksistäni juuri laitoin jälkeen:



Hintaa niille tuli 650e plus oman hiuksen värjäys 150e. Kallista joo.. Halvemmallakin olisi voinut päästä mutta halusin luonnollisen näköisen vaalean värin joten hiuksia jouduttiin värjäämään paljon ja niihin käytettiin neljää eriväristä sävyä.
Jos musta asiakkaan itselleen saa niin osaan sitten olla myös vaativa.. :D

Nyt kuitenkin 6kk niitä pidettyäni tulin siihen tulokseen että tekisi varmaan hyvä välillä olla ilmankin ja katsoa jos jaksaisi omia hiuksia kasvatella rauhassa, ilman pidennyksiä.

Ennen olen siis kaikki huollot teetettänyt kampaajalla mutta ihan säästösyistä ajattelin nyt kokeilla kotona.. Luin netistä paljon ohjeita, katselin videoita sekä kyselin tutuilta neuvoja teippipidennysten poistattamiseen.

Mutta silti, kaikki ei mennyt taas niinkuin elokuvissa vaan jouduin repimään teippejä päästä irti ja hiuksia myös irtosi normaalia enemmän tämän kyseisen operaation aikana.

Mutta vielä on hiukset päässä ja hengissä ollaan!! :D

Laitan tähän vähän kuvia ja selostusta siitä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä teippipidennyksiä poistaessa.

Ihan ensiksi viimeinen kuva musta pidennykset päässä, ennen teippien poisto operaation aloittamista;

Otin selvää että teippien poistoon tarvitaan tiheäpiikkinen kampa.
Hommasin varmuuden vuoksi 2. Lopulta sitten huomasin että kummastakaan ei ollut oikeastaan mitään hyötyä sillä jouduin repimään teipit sormien ja kynsien avulla.. Niin ei vissiin kuuluisi käydä. :D



Tarvitaan myös öljyä.
Multa löytyi 2 vaihtoehtoa, AVON arganiaöljyä sisältävä hoito ja XZ öljyhoito hiuksille. Myös rypsiölhyä ja oliiviöljyä olisi löytynyt mutta ajattelin että noista jompikumpi tehoaa..
Jostain blogista luin että joku oli laittanut teippikohtaan arganiaöljyä yhden tipan ja teipit oli irronnut kuin itsestään. Itse tungin sitä 20 tippaa ja silti jouduin väkivalloin irrottelemaan reippiä enkä siis vieläkään tiedä mikä virhe tässäkin kohtaa tuli.

Testasin siis molempia öljyjä. Nostin hiukset ylös ja kaivoin teipit näkyville ja tiputtelin kymmeniä öljytippoja teppikohtiin. Sekä alle että päälle ja sivuille, kaikkialle.
Annoin aineen vaikuttaa joitain minuutteja, ehkä 5-10min.
En tiedä sitten tuliko tässä kohtaa virhe että sen olisikin pitänyt antaa vaikuttaa pidemmän aikaa, joten jos koitatte poistaa pidennyksiä kotona niin antakaa ihmeessä vaikuttaa mahdollisimman pitkän aikaa.. Itse olin kärsimätön.



Ensimmäisessä kuvassa teipeissä ei ole vielä öljyä ja tässä seuraavassa kuvassa olen laittanut öljyt vaikuttamaan. Eroa nyt ei paljoa huomaa kyllä. :D




Irrottelin hiuksia sitä mukaa mitä pääsin tuonne alemmas ja vihdoinkin olin sitten saanut kaikki pois.. Aikaa tähän kului noin 1,5tuntia.



Pidennykset tulisi sitten pestä tämän jälkeen sekä puhdistaa liimoja/teippejä paremmin mutten itse alkanut sitä tehdä vaan jätän ihan suosiolla sitten seuraavaan kampaaja käynnille sen homman mikäli joskus vielä nämä pidennykset laitatan takaisin..

Tässä sitten vielä kuvaa musta juuri kun olen saanut viimeiset pidennys osiot päästä poies :) Että hiukan "kalju" olo meinas tulla joo.. Omat hiukset kun ei mistään paksuimmasta päästä ole.
Näytän hiukan väsyneeltä koska toi poisto operaatio oli hiukan hermoja raastava..



Hiuksiin jäi teippien irrotuksen jälkeen aika paljon liimaa tyveen vaikka olevinaan sain kaikki pois kamman avulla, mutta ehei.. Saunan jälkeen huomasin kuinka täynnä hiukset ovat vielä liimaa ja siinä sitten paniikissa aloin niitä kammalla repiä irti kun hiukset olivat kuivaneet ja aika paljon repeili omia hiuksia mukana ja teki kipeää..
Tiesin että seuraavana päivänä kampaaja niin halusin vaan ne pois ja äkkiä enkä tiennyt silloin parempaakaan keinoa.

Olishan ne voinut vissiin esim hoitoaineen avulla yrittää suihkussa liuotella pois mutten tiedä olisko se auttanut yhtään asiaa..

-------------------------------------------------

Sitten siihen kampaajalla käyntiin. En tiennyt aamulla vielä että minkä väriset hiukset haluan mutta olen ihaillut Christina Aguileralla joskus vuosia sitten olleita mustavalkeita hiuksia niin näytin kampaajalle sen kuvan ja sanoin et tollaset haluan. Lisäsin myös että mustaa väriä saa laittaa vähän enemmän ja myös ylemmäs..



Tällaiset niistä sitten tuli ! Ja hintaa tälle värjäykselle tuli 110e :



Hiukan on totuttelemista taas lyhyisiin omiin hiuksiin sekä näin platinaan vaaleaan plus vielä että on mustaa aika paljon mutta vaihtelu virkistää aina välillä. ;)

Kampaajan jälkeen oli hiukan aikaa niin eksyin Kappahliin ja ostin pari leopardi paitaa itselleni sekä leopardi kuvioisen kauniin yöpuvun.. Ja miehelle parit bokserit ja sukat. :)

Illan sitten kruunasi se että kävin mun entisen työkaverin ja ystäväni luona erotiikkakutsuilla..
Esittelijä tuli Antishopista.
Antishop on Suomen suurin erotiikka ja seksuaaliterveystuotteita myyvä yritys, on tullut erittäin monet tilaukset sieltä tehtyä eli tuotteet oli jo jonkin verran ennestään tuttuja.
Heidän nettiosoite on siis http://antishop.fi/ . Suosittelen todella. <3
Meitä oli muistaakseni 7 henkeä siellä ja sain lisäksi parit ihanat vaaleanpunaiset äitiyshousut ystävältäni lahjaksi.

Ekaa kertaa tuli kyseisillä kutsuillakin käytyä vaikka alalla olen työskennellyt vuosia mutta tällaisetukavia piristyksiä arkeen.. ;)

Lisää erotiikasta ja seksuaaliterveydestä ja muista siihen liittyvistä asioista sitten toisessa postauksessa, en osaa sanoa vielä milloin.

Niin ja PS. Kutsut voi ilmaiseksi tilata kotiinsa ja kutsujen tilaaja saa mukavan ilmaisen lahjan antishopilta, suosittelen!



Loppiainen alkaakin olla nyt lopuillaan ja alan itsekin käydä kohta puoliin unille. Adios! <3

Kuka, mitä, missä..?

Heips vaan kaikille!

Olen nyt vuosien harkinnan jälkeen päättänyt alkaa kirjoittamaan blogia.
Ennen ei ole vain ole ollut olevinaan aikaa eikä ideoita..
Nyt kuitenkin hetki tuntuu pikkuhiljaa oikealta, pidän paljon kirjoittamisesta ja tykkään jakaa elämääni (tietyssä rajoissa) ja ajatuksiani, mielipiteitäni ja kokemuksiani muiden kanssa vaikka ne joskus saattavatkin hiukan aiheuttaa hämminkiä. :D
Jotkut saattavatkin tietää mut ennestään, ovat ehkä kuullet jotain tai nähneet jossain taikka lukeneet jotain. Jotkut tuntevat sitten ehkä paremminkin vuosien takaa.. Tai voi myös olla ettet ole koskaan kuullut musta mitään mutta sillä nyt ei ole mitään väliä..! :)
Olen pitänyt somesta facebookia lukuunottamatta hiljaiseloa jonkin aikaa kuten monet ovat varmaan huomanneetkin.
Olen etsinyt itseäni, keräillyt voimia ja kahlannut pikkuhiljaa sitten vaikeuksien kautta voittoon.
Päätin aloittaa tämän blogin rennolla meiningillä että kerron vaan olennaisia asioita itsestäni ja siitä mitä tämä blogi tulee pitämään sisällään.

Kuka siis oikein olen??

Olen Suvi. Sukunimeltäni Räsänen.. Toinen nimeni on Karoliina jos jotain kiinnostaa, mutta sitä nyt en oikein missään näkyvästi käytä.
Olen noin 2,5 vuotta tehnyt töitä striptease-tanssijana sekä tehnyt siinä ohessa muutaman aikuisviihdevideon. Mallin töitä myös jonkin verran mutten paljoa.
Taiteilijanimeni on Sofie White. Pelkkää Sofietakin on aika paljon käytetty joka paikassa mutta esim elokuvat löytyy pelkästään tuolla nimellä ja itse pidän siitä enemmän että sitä käytetään kokonaan, kuin vain puoliksi.
Nyt olen kuitenkin määrittelemättömän pituisella tauolla ja en siis tiedä vielä yhtään millon olen palaamassa alan piiriin.
Mulle ei vaan sovi se ajatus että tekisin raskaana ollessa näitä töitä joten pidän äitiyslomaa niin kauan kuin tarve ja olo vaatii.
Mahaakin alkaa jo jonkin verran kuiteskin olla.. :)
Olen syntynyt Outokummussa 10.05.1991. Ikää on siis tällä hetkellä 23v.
Asun Tampereella mutta olen asunut nuoruudestani yli 20vuotta Outokummussa.
Outokumpu on pieni n. 7000 asukkaan kaupunki itä-Suomessa, Pohjois-Karjalassa, ja on mulle erittäin rakas paikka vieläkin mutten sinne ole näillä näkymin palaamassa enää koskaan.
Olen asunut myös mm. Enossa, Kaavilla, Heinolassa ja Joensuussa ja millon missäkin.
Olen onnellisesti kihloissa ja asumme avoliitossa mieheni kanssa ja odotan tällä hetkellä esikoistani hänen kanssaan. Laskettu aika on 4.7. <3
Miehestäni en valitettavasti tänne niin hirveästi kirjoittele koska hän ei halua mitään ylimääräistä näkyvyyttä..
Vakituisia harrastuksia mulla ei tällä hetkellä ole vaan harrastan oman mielentilan ja jaksamisen mukaan. Raskaus aiheuttanut aikamoista väsymystä ja pahaa oloa joten olen aikalailla pysytellyt sisällä viime aikoina ja ollut harrastamatta yhtään mitään..
Pikkuhiljaa alan kuiteskin taas olla voimissain sillä keskivaihe raskaudesta alkoi jokin aikaa sitten, viikkoja tällä hetkellä 14+3. :)
Lemmikeistä sen verran tähän, että meillä on 4 kissaa.
Mulle lemmikit ovat aina olleet perheenjäseniä, kuin omia lapsia. Karvasia ja nelijalkaisia sellaisia.. <3
Kissat tulen luultavasti esittelemään myöhemmin vähän paremmin erillisen otsikon alla.
Elämäni on ollut erittäin tapahtumarikasta tässä viime vuosien ajan niin hyvässä kuin pahassakin ja tulen aika varmasti käsittelemään näitä(kin) asioita blogissani.

Blogin sisältö tulee suurinpiirtein olemaan tätä;
Ihmissuhteet.. Jokaisella on niitä, hyviä ja huonoja, niistä löytyy aina kirjoitettavaa.
Eläimet.. Ne ovat aina olleet erittäin iso osa mun elämääni ja tulevat jatkossakin olemaan ja niistä on mukava kirjoittaa.
Kauneudenhoito.. Tulen antamaan vinkkejä, kerron omista tavoistani hoitaa mm. ihoa, hiuksia jne.
Liikunta.. Aina sillon kun sitä jaksan harrastaa. ;) Voi kunpa saisikin nopeasti jonkun vakituisen liikunta harrastuksen.
Ruoka.. Ruoanlaitto on mukavaa. Mulla tosin aina kausittain tulee ne hetket millon tykkään laittaa ruokaa ja milloin en mutta varmasti tulen tästä asiasta kirjoittamaan sekä jakamaan hypiä reseptejä ja muita vinkkejä.
Raskaana olo/lapsen odotus.. Tämä nyt on hyvin keskeinen osa elämääni tällä hetkellä, aion kirjottaa asiasta jonkin verran mutten kuiteskaan tahdo tehdä tästä mitään raskaus sitä raskaus tätä- blogia.
Pukeutuminen.. Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan jonkin verran mutten paljoa sillä olen aika rento pukeutumisen suhteen ja multa saattaa  löytyä päältä välillä vähän mitä sattuu..
Politiikka & maailmanmeno.. Minulla on erittäin vahvoja mielipiteitä joihinkin asioihin ja niistä tulen kertomaan tässä blogissa silloin kun siltä tuntuu.
Elämäntavat yleensäkin..
Ja siis sitten ylipäätän oma elämä.. Kaikki mitä siinä tällä hetkellä tapahtuu tai on tapahtumassa.
Videoita saatan tehdä joistan asioista mutten vielä lupaa mitään.. esim hius-ja kauneudenhoito asioihin liittyen mutta nistä sitten myöhemmin lisää mikäli niitä on tuloillaan.
Tykkään valokuvaamisesta myös erittäin paljon mutten omista kunnon kameraa kun en ole saanut aikaiseksi hankkia sellaista. Yritän kuiteskin saada tänne kuvia laitettua kuitenkin jonkin verran, sillä yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. ;)

Saa kysyä, kommentoida, laittaa sähköpostia taikka olla ihan vaan hiljaa.. kuin vain haluaa.

Mulle saa myös ehdottaa blogeja jotka saattaisivat mua kiinostaa.
Innolla alan uppoutua näiden blogien maailmaan ja etsin seurattavia blogeja joita varmasti löytyy paljon. <3 Tykkään nimittäin myös lukemisesta erittäin paljon, mikäli luettavat tekstit vaan ovat yhtään kiinostavia.

Kaikki kiinnostuneet, tervetuloa seuraamaan ja toivon mukavia lukuhetkiä blogini parissa!